Jos uskoisin jumalaan, uskoisin (itseni lisäksi) moniin jumaliin.
Pohdin tässä entisaikojen luonnonuskontoja ja sitä totuutta, että maailmassa ei ole vain Yhtä Ainoaa Jumalaa, joka hallitsee koko kaikkeutta, vaan monta jumalaa ja jumalatarta, joilla jokaisella on omat hallintoalueensa, taitonsa, ominaisuutensa ja nimensä. Ennen vanhaan suomalaiset uskoivat Ukko Ylijumalaan, Ahtiin, Tapioon ym. jumaliin, jotka toimivat metsän, meren, viljan ym. jumalina. Hindut uskovat monijumaluuteen edelleen: Vishnu, Brahma, Ganesha, Krishna, Shiva...
Hipiksi kääntyminen omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että vaikka olenkin jo pitkään kyseenalaistanut yksijumalaisen kristinuskon omana uskonani ja pitäytynyt neutraalina ko. asiasta keskustellessa, on mieleeni herännyt ajatus monijumaluuden mahdollisuudesta. Se tuntuisi sopivan ideologiaani parhaiten. Monijumaluus on tasa-arvoista, sillä kenelläkään jumalalla ei olisi kaikkia maailman avaimia käsissään. Monet jumalat toimivat yhteistyössä ja sovussa keskenään, auttavat toisiaan (sateen jumala auttaa metsän jumalaa kasvattamaan puita antamalla niille vettä, hehe) ja pitävät huolen elämän jatkuvuudesta ja tasapainosta säätelemällä hallinnallaan tiettyjen tekijöiden suuruutta. Tiedän, kuulostaa lapselliselta, mutta samalla mahdolliselta. Eiks?
 |
| Hindujumalista yksi, Ganesha. |
Hyviä ajatuksia. En olekaan koskaan aiemmin ajatellut, että monijumalaisuus olisi tasa-arvoista. Pitää jatkaa tuon pohdiskelua.
VastaaPoistaKiitos :) Jumalathan jakavat monijumaluudessa vallan osa-alueisiin, joista kukin sitten valitsee/saa omansa. Mielestäni se on paljon kauniimmin ajateltu kuin yhden jumalan kaikkivaltius.
Poista